— Tasapainosta? Odotas. Niin, katsoppas tämmöinen talous vie kauheasti aikaa. Siihen voi innostua aivan liian paljon eikä siinä koskaan työt lopu. Taikka sitten ihan päinvastoin: voi jättäytyä huolimattomaksi ja vapautua siitä. Niin näetkös, vaikeus on siinä, että osaa löytää sen oikean määrän: tehdä ulkotyönsä rauhallisesti joka päivä tahtomatta välttämättä päästä itse jokapaikkaan, niin että siten voi jonkun tunnin päivästä todella vapautua kokonaan kaikista taloudellisista ajatuksista ja tehdä puhtaasti henkistä työtä. Se se on vaikeata, enkä minä tahdo mitenkään siihen päästä.
— Mitäs henkistä työtä sinulla sitten on? — kysyi Henrik.
— Henrik! Luulitko sinä todellakin, että minä olen sillä tavalla jättänyt?
— Niin no —
— Voi sitä muutakin kuin saarnata. Ja minä sanon sinulle, että papillinen toimi ei olekaan mitään jumalanpalvelusta. Mutta jumalanpalvelus on ainoastaan tehdä Jumalan tahtoa.
— Mitä sinä sillä tahdot sanoa?
— Sitä vaan, että jos tahdon opettaa, niin kyllä minulla on opettamista muuallakin, esimerkiksi omia lapsiani, koska olen niitä kerran hankkinut, ja samalla opetan muitakin ympärilläni olevia lapsia.
— Niin mutta se ei sitten ole erikseen uskonnon opettamista.
— Uskontoa ei tarvitse eikä saakaan erikseen opettaa.
— Se nyt on vähän merkillistä.