— Sillä kaikki muut aineet tarkoittavat vaan uskonnon opettamista, maantiede, luonnontiede, historia, joilla kaikilla täytyy opettaa lapsille elämäntarkoitusta.
— Historian opetus on ihan väärällä kannalla, — myönsi Henrik mielellään.
— Ihan väärällä. Se on myrkkyä, — kovensi Johannes.
— Mutta hauska olisi tietää miten sinusta maantietoa voi opettaa uskonnollisessa tarkoituksessa, — sanoi Henrik.
— Täytyy opettaa etupäässä mitä eri kansoja on eri maanosissa ja mitä nämät ajattelevat jumalasta ja elämästä, ja mitä ne ymmärtävät jumalanpalveluksella. Sen ymmärtämiseksi täytyy antaa eri maista oikeita luonnonkuvauksia. Se on maantiede.
— Hyvä, mutta sittenkin minua kummastuttaa, ettei itse uskontoa erikseen opetettaisi.
— Kyllä, kyllä, mutta ainoastaan niitä elämisen ohjeita, joita Jeesus on antanut. — Jeesus opetti, että Jumalaa voi palvella vaan työllä ja teolla ja kuulla häntä vaan omassa hengessä ja nähdä vaan uskossa hänen tahtoonsa. Ja samaan päätökseen täytyy oppilaan tulla, kun hän oppii vertailemaan koko maailman jumalankuvia ja jumalanpalveluksia toisiinsa. Hänen terve järkensä on sanova hänelle, ettei yksikään olevista käsityksistä ole oikea, ei edes se, jota meillä opetetaan, vaan että oikea on ainoastaan se Jumala, jonka johtoa näkee omin silmin, ja oikea on vaan se jumalanpalvelus, joka tapahtuu omin korvin kuullun jumalankäskyn voimasta. Kaikki ulkonainen jumalanpalvelus on siis erehdystä ja syntiä. — Voi, voi, meillä on siitä vielä paljon puhumista, — sanoi Johannes, kun huomasi innostuvansa eikä kuitenkaan voivansa kaikkea yhtaikaa sanoa.
— Kuules, — sanoi hän lauhtuneena, — vieläkö sinä tähtitiedettä harrastat?
— Ehei, — naurahti Henrik. — Viime vuotena olen lukenut paljon juuri noita aasialaisia uskontoja, joista puhut.
— Vai niin, — sanoi Johannes. — Kerran se kaikki tulee vanhan testamentin sijaan.