Tohtori tuli tyttöjen luo ja rupesi toimittamaan esittelyä, puoleksi piloilla ja puoleksi tosissaan.
— Tässä on hyvä ystäväni, — esitti hän Henrikiä tytöille, ja tässä on —
Toinen tytöistä löi häntä kädelle, mutta hän jatkoi:
— Jaa, sukunimeä ei minulla ole kunnia tietää, vaikka jo kahdeksan vuotta olen sinua tuntenut. Henrik, kahdeksan vuotta me olemme tunteneet toisiamme, tämä tyttö ja minä.
Nyt vasta Henrik huomasi, että se oli sama tyttö, jonka hän oli nähnyt Alppilassa tämän toverinsa ja muiden seurassa, ja jota hän sitten oli kadulla puhutellut.
— Ympäri käydään, yhteen tullaan, — sanoi Henrik hänelle naurahtaen.
Tyttö oli tuntenut hänet jo ennen ja katseli häneen vähän arasti.
Sitten he supattivat jotain toisen tytön kanssa ja rupesivat yhtäkkiä lähtemään.
— Älkää minun tähteni menkö, — sanoi Henrik, mutta he rupesivat nauraa hihittäen tunkeutumaan pois ovesta.
Toinen tyttö pääsikin pujahtamaan pois, mutta toisen, sen, joka oli
Henrikille tuttu, sai isäntä kädestä kiinni ja veti sisälle takaisin.