Juotuaan teensä Henrik meni yläkertaan.
Heillä oli omituisella tavalla avonaiset rappuset lämpimästä eteisestä kahteen ylähuoneeseen.
Täällä ylhäällä oli vuode laitettu jonkinlaiseen puoli-verstaaseen, joka tilaisuutta varten oli siistitty. Mutta senverran kuin Henrik ymmärsi tarkoittivat kaikki nuo rauta- ja messinkilangat, pyörät, purkit ynnä muut — joitakin sähkökoneen tekeleitä.
Vähän erillämpänä oli pienellä ruuvipenkillä eräänlainen "konsertiini", se on: kehittyneempi laji harmonikkaa, jossa oli kahdeksankulmaisissa päälautasissa pieniä nappulapainimia, mutta niiden monimutkaisesta äänijärjestelmästä ei Henrik voinut mitään selvää saada, vaikka hän hiljakseen koetteli niitä vuorotellen painella.
Toinen huone, ilman mitään huonekaluja, oli melkein täynnänsä erinomaisesti hoidettuja ja harvinaisia ruukkukasveja, enimmäkseen palmuja. Silminnähtävästi olivat nämä ylähuoneet Gabrielin erikoisosastoa.
Kun Henrik riisuutui ja meni vuoteeseensa, huomasi hän seinässä juuri yläpuolellaan revolverin.
Hän otti sen naulasta, tarkasteli sitä ja aukasi: se oli kuudella patruunalla ladattu. Ihmeellistä, että Gabriel saattaa näin maata ladatun aseen alla. Henrik nosti sen pois ruuvipenkille.
Sitten hän päätti herätä kello 7, viedäkseen kirjeen junalle. Ripusti taskukellonsa varmuuden vuoksi tikuttamaan seinään. Ja nukkui sikeästi, tietäen heräävänsä silloin kuin oli päättänyt.
Mutta kun hän määrähetkellä heräsi, oli Gabriel jo kotona.
Henrik kuuli hänen äänensä hänen oltua nähtävästi jo kauan aikaa kotona. Joku ovi aukeni alhaalla ja hetkeksi kuului selvästi mitä puhuttiin.