— No tuo kaikki tuossa pöydällä.
— Se on minun sähkö-osastoni. Mutta kas kun revolverikin on tänne pantu.
— Niin, Gabriel, miksi sinä pidät ladattua revolveria ihan pääsi päällä?
— Anna sen vaan olla siinä.
— Eikö se yhtähyvin voi olla jossain laatikossa?
— Ei. Minä en osaa selittää sinulle, mutta sen pitää olla seinässä, missä sen aina näen.
— No mitä tuo nyt on!
— Näetkös, jos minä kerran voin tappaa itseäni milloin tahdon, mutta en kuitenkaan tapa, niin tietysti elän vaan siksi, että eläisin jotenkin erikoisesti.
Henrik katsoi häntä pitkään ja uteliaasti.
— Tuota noin, vieläkö sinä et usko kohtalon johtoon, niinkuin ennen? — kysyi Henrik.