— Ei mutta olen tullut siihen päätökseen, että jos vaan voi pysyä sekaantumatta mihinkään, niin tässä elämässä saa tehdä juuri sitä mitä ihminen rakastaa.
— Se tahtoo sanoa: kuinka niin "sekaantumatta"?
— No niin vaan, ettei sekaannu kenenkään asioihin ja elää niinkuin kaikki olisivat hyviä ihmisiä.
— Ja silloin pääsee veturinkuljettajaksi?
— Katsos sinua, — sanoi Gabriel naurahtaen: — sinä osaat aina kohdalleen. Veturinkuljettaja minä olen siksi, että melkein jokainen ihminen jossain kohti sekaantuu. Ja minäkin sekaannuin. Mutta en minä nurku: olisin voinut paljon pahemmin sekaantua. Ja juuri Ingrid on pelastanut minua pahemmin sekaantumasta, kun vaati veturinkuljettajaksi. Minä olen aina rakastanut koneita.
— Niin, niin, kyllä minä muistan. Mutta siellä kotona sinä rakastit myöskin kovasti maatöitä.
— Rakastinko todella? Ihmeellistä.
— Kuinkas muuten. Sinä istuit aina multakuorman päällä. Mamma vielä torui.
— Niin, me Johanneksen kanssahan taisimme olla maanviljelijöitä.
— Johannesta sanottiin pehtoriksi.