— Kyllä, mutta ainoastaan luonnontieteessä.
— Niin, katsokaas, mutta luonnontieteet ottaa haltuunsa maisteri V——. Teille aijoin tarjota historiatunnit yhä edelleen, ja myöskin kahdella korkeammalla luokalla.
— En luule olevani tilaisuudessa.
— Vai niin, sepä ikävä. Mutta saammehan vielä puhua — minun täytyy, — kuten näette, — suokaa anteeksi — näkemiin asti!
Johtajan vaimo kiirehti häntä koria hyllyltä nostamaan, nyki hihasta ja veti lopulta kesken puhetta pois.
* * * * *
Kulkiessaan rautatietorin yli Henrik yhtäkkiä pysähtyi. Hänen ympärillään ei ollut ketään. Sirius-tähden tenhoisa välkähteleminen korkean katonharjan päältä herätti ensin hänen huomionsa. Siitä silmä valahti yli koko taivaan. Siristen katsoivat miljoonat tähdet taivaanlaelta kohtisuoraan alas, ja Henrik huokasi keventyen, niinkuin olisi muistanut kauan sitten unohtuneen ilon. Siinä se oli taas, syvänä, äänetönnä, loppumatonna.
— "Enkös vaan pelästynyt, kun se kysyi minulta, ja pidätin ainakin luonnontieteen tunnit. Minun olisi pitänyt sanoa: en ota mitään tuntia vastaan."
"Ja minä sen vielä sanon, sanon huomispäivänä", — päätti hän yhtäkkiä, ja omituinen, sykäyttävä vapauden liekki leimahti hänen sydämmessänsä.
Hän asui eräässä Eläintarhan huvilassa, ja kulkiessaan sinne Pitkänsillan yli rupesi taas tähtiä katselemaan sekä muisti, kuinka hän aina ennen oli sieltä hakenut jumalaa ja sinnepäin rukoillut. Nyt hänelle sen sijaan oli pääasia, että keskus on ihmisessä, ja se tieto, että sama jumala on myöskin noissa tähdissä, ainoastaan lisäsi hänen iloansa. Se sama Isämeidän-rukous, jota hän oli ennen käyttänyt kaikellaisissa pikku tilaisuuksissa, ymmärtämättä sen sisältöä ja sentähden usein sekoittaen ja unohtaen sen eri lauseiden järjestystä, — se oli nyt osoittautunut hänen omien ajatuksiensa selvittäjäksi, hänen oman henkensä tulkiksi. Siinähän oli puhe juuri vaan tuosta hänen "uudesta valtakunnastaan". Vastakohdaksi kaikelle näkyvälle hallitukselle sanottiin: sinä meidän Isäntämme, joka olet näkymättömissä, Sinun nimesi yksin olkoon pyhitetty, Sinun valtakuntasi läkestyköön, Sinun tahtosi tapahtukoon meidän keskellämme, niinkuin se tapahtuu kaikkialla tuolla!