Käytyään päivällä ensin rehtorin luona, Henrik meni kaivopuistoon illalla, jolloin lyhdyt jo olivat sytytetyt. Kiertäessään pimeää hiekkakäytävää myöten puiden ja pensaiden ohi huvilarakennuksen alakerran ovelle kahisivat hänen askeleensa pudonneiden lehtien suuressa parvessa. Tiilisessä kivijalassa, matalan oven kyljessä oli pieni, tuttu, tumma kyltti, jossa seisoi keltaisilla kirjaimilla: Matvaruhandel, ja sen alla hyvin pienillä valkoisilla: J. Forsberg.
Henrik tuli auki-olevaan eteiseen, kulki varovasti sinne pinottujen jauhosäkkien ohi, tunsi taas tuon tutun lamppuöljyn- ja sillinhajun, näki luukusta että sisällä oli valkeata, avasi kilahtavan oven ja astui puotiin.
Lamppu paloi tavarahyllyyn kiinnitettynä ja valaisi kirkkaasti ympäriltänsä hyllyn rihkamatavarat: paperirasioita ynnä näiden kiiltäviä nappeja, pientä 25 pennin peiliä, Rettigin paperossipuntteja ynnä muuta kirjavaa, sekä erihyllyllä leipiä ja vehnäsiä. Alhaalla tiskillä, vähemmässä valossa oli voita, suolalihaa, munia ja maitohinkka. Sivuhyllyillä ja maassa oli ruoka-aineita tynnyreissä ja laatikoissa. —
Kun ei kukaan tullut puotiin sisähuoneesta, meni Henrik tiskin ja joidenkin tynnyrien välitse peremmälle ja avasi oven.
Siellä istui Hilma lampun ääressä. Hän nousi ihmeissään ja iloissaan Henrikin tulosta. Kun hän nousi, valaisi lamppu alhaalta päin hänen poskiansa, leukaansa, silmäsyvennyksen yläpuolta, ja Henrik lämpeni hänen ystävällisestä hymyilystään.
Hilma sanoi luulleensa, että puodissa kävi mamma. Rouva Forsberg oli poissa Signen kanssa. Hilma istui taas paikallensa, rupesi ompelemaan, ja Henrik istui häntä vastapäätä, pani tapansa mukaan molemmat kyynäspäät pöydälle ja sormien selkäpuolet ohimoita vasten, sekä Hilman ommellessa kertoi missä oli käynyt ja minne nyt aikoi matkustaa, ja luki Johanneksen kirjeen.
— Kyllä se olikin parasta, että se niin kävi, — sanoi Hilma.
— Kuinka niin?
— Ei Henrik olisi kuitenkaan maalla yksin viihtynyt.
— Niin, niin, en tahdo koskaan enää mitään aikeita itseni suhteen pitää, vaan missä minua tarvitaan, sinne menen.