— Jaa, jaa, sleka käteen vaan! Mitä täss' on enää puhumista! — ärjäsi hän katsahtaen kulmiensa alta.
Se poika, jolla oli moukari, kun he tulivat, antoi sen Gabrielille ja läksi pois. Värkmestari läksi myöskin, suu naurussa.
Mutta Viléni veti puolikuuman pultin ahjosta ja alkoi lyöttää sitä moukarilla, aivan kuin olisi jatkanut eilistä keskenjäänyttä peliä. Gabriel aavisti pahaa ja säästi voimiansa, mutta ne alkoivat sittenkin jo pettää, kun seppä vihdoin napautti vasarallaan alasimeen taukoomisen merkiksi. Huohottaen kuin sonni Gabriel istui moukarinsa varaan.
— Kyllä minä pojat opetan, — sanoi Vilén heittäen pultin ahjoon ja aukaisten tuulikraanan.
— Koksi on lopussa! — tiuskasi hän. Gabriel otti suuren nokisen kopan niskaansa ja meni pihalle kivihiiliä hakemaan.
Siellä hän pyhki likasella hihalla hikeä otsastaan. Mutta sydämmessään hän iloitsi suuresti, sillä kaikki oli taas entisellään ja Ingridin omistaminen tuntui varmemmalta kuin jos kultainen rinki olisi hänen sormessaan kiiltänyt. Hän olisi laulanut, jos olisi ilennyt, ja silmäluomia kutkutti niinkuin itkettäissä.
Tämän koetuksen perästä Vilén muutti käytöksensä Gabrielia kohtaan. Entisen ylenkatseellisen röyhkeyden sijaan oli tullut tutunomainen luottamus. Eivät muutkaan sepät, kun he kaikki päivällistunnilla poikkesivat ruokapaikkaan, enää puhuneet entisistä, vaan ensi kerran he kohtelivat häntä niinkuin toveria.
Ja Gabriel ajatteli taas: "jag är hvad jag är", ja hän oli ajatuksissaan panevinaan lukon taakse koko entisyytensä, veljensä ja muistonsa. Ja puolustaessaan itseään sillä, että "olisinhan minä voinut syntyä työmiehen perheessä", hän saattoi tuntea sitä turvallista iloa, jota hän oli rakastanut jo silloin kuin oli tahtonut pappilassa muuttaa renkitupaan.
Illalla kun hän läksi työstään oli Ingrid konetehtaan portilla häntä odottamassa ja tuli saattamaan niinkuin kerran ennenkin, pait että hän nyt oli vieläkin ystävällisempi ja viehkeämpi, ja koko ajan sinutteli.
Ja nyt hän ensi kerran myöskin rupesi puhumaan omista kotiasioistaan, joista hän ei ennen koskaan tahtonut puhua.