Sitten hän katsahti Uunoon.
— Ohhoh, onpa sinusta todella tullut aika herrasmies ja kuinka siro sitten! — sanoi hän leikillään, etsien Uunon myhähdystä ja heiluttaen edestakaisin hänen kättään. — Sinä, sinä, — jatkoi hän sitten, puistaen häntä lempeästi olkapäistä niinkuin säikkyviä lapsia herättäessä.
— Ja tiedätkö mamma, Uuno aikoo ylioppilaaksi, — sanoi Henrik.
— No mitä minä kuulen?
— Jaa-a, olen jo aika pitkällä luvuissa, — sanoi Uuno. Aloin matematiikasta ja huomasin, ettei se ole ollenkaan mitään vaikeata, sitten rupesin lukemaan historiaa ja se kerrassaan huvitti minua. Muutamassa kuukaudessa olin asioista perillä, ja nyt luen etupäässä kieliä.
— Hm —
— Saksa menee minulta jotakuinkin, mutta venäjä on vähän vaikeampaa, vaikka kyllä siitäkin vielä hyvä tulee. —
— Hm —
— No, entä Johannes, missäs hän nyt on? — sanoi Uuno huomattuaan, että oli liian kauas omiin asioihinsa antautunut ja että oli ensin paljon muuta puhuttavaa.
— Tuolla hän tulee! — huudahti Henrik, osoittaen taloon päin.