Lähtiessään ei Hannes kuitenkaan malttanut olla vielä kerran kysymättä:
—Luuletteko olevan jotain toivoa?
Natalja Feodorovna katsahti hänen silmiinsä, mutta ei raatsinutkaan sanoa niinkuin ensin aikoi, vaan sanoi:
—Te kysytte siis mitä minä luulen?
—Niin, sanoi Hannes, jännittyneenä odottaen hänen vastaustaan.
Natalja Feodorovna pudisti hiljaa päätänsä, ja jäi sitten surullisena katsomaan kuinka suurikokoinen mies, voimatta liikutukselta saada suustansa hyvästiä, läksi menemään.
9.
Kaksi kertaa elämässään kohtasi Hannes vielä Natalja Feodorovnan.
Ensimäisen kerran jo saman päivän iltana.
Kello seitsemän aikaan Natalja Feodorovna koputti hänen huoneensa ovelle.