—Suunnitelma on teidän! huusi Hannes arvaillen.
—Valitettavasti olen ainoastaan lähettiläs ja tehtävääni kuuluu pysyä teille tuntemattomana siihen asti kuin suuri päivä koittaa,—sanoi vieras nousten seisaallensa, ja jatkoi juhlallisena:
—Nyt siirryn siihen tehtävään, joka tässä näytelmässä tulisi teidän osaksenne.
—Olen valmis, sanoi Hannes.
—Minulta puuttuu vielä teidän toverivalanne.
Näin sanoen vieras otti povitaskustaan paperin ja avonaisen kirjekuoren.
Hannes katsahti paperiin, jossa oli ainoastaan kolme sanaa ja päivämäärä. Hän otti paperin ja kirjotti siihen nimensä.
Vieras pani paperin kirjekuoreen.
Tämän tapahtuessa Hannes jostakin syystä muisti Hinkin kertomuksen miten sen, joka tahtoo itsensä pirulle myödä, täytyy kirjottaa nimensä omalla verellään. Mutta hän vaan naurahti sitä hullunkurista ajatusten yhtymää.
Vieras antoi kirjekuoren Hannekselle ja pyysi hänen itsensä lähettämään se pääkomitealle osotteen mukaan, joka oli kuoressa. Sitten sanoi: