Mutta Hinkki ei puhunut mitään ennenkuin käännyttyään kulkueen suunnasta pois syrjäkadulle.
—Näittekös rahoja?—kysyi hän äkkiä.
Ja kun miehet sanoivat kyllä rahat nähneensä, äännähti Hinkki ankaran kysyvästi:
—No?!
Ja sanoi:
—Onko se mikään tyhmä mies, joka niin paljon rahaa kokoon saa!
Miehet myönsivät, että sellainen oli monelle viisaallekin aivan mahdotonta.
—Ottakaa siis vaari, pojat!—sanoi Hinkki, merkitsevästi silmäkulmainsa alta heihin katsahtaen, ja niine sanoineen erkani heistä sillä kertaa.
Hän alkoi nyt käydä kaikissa mahdollisissa kokouksissa ja tilaisuuksissa, missä vaan tiesi mustatukan liikkuvan. Omista tovereistaan hän silloin vielä pysyi paremminkin erossa kuin otti mukaansa. Kulki yksin, hiljaa hissuksin. Kuunteli hartaasti, ei puhunut mitään. Pani kaikki muistiin. Iltasilla, kokouksista palattuaan lueskeli myöhään yöhön pieniä, punakantisia kirjasia. Vaarille sanoi:
—Nyt saatte pian nähdä, että maat ostetaan veneh'ojalaisille vapaiksi.