—Kuka se oli?
Ja nähtyään Kertun ihastuksesta punehtuneet kasvot kapteeni sanoi muka välinpitämättömästi:
—Olipahan vaan tullut töitäni hakemaan. Näithän sillä paperipinkan, ne oli minun papereitani.
Mutta kun hän huomasi, että Kerttu yhä uteliaampana vaan kysyy, sähähti hän voitokkaana Kertun korvaan:
—Vallankumouksellinen! Vallankumouksellinen!
Kerttu oli kaatua hämmästyksestä.
Kapteeni nautti sanomattomasti.
—Mutta kuka se sitten oli?—kysyi Kerttu taas.
Kapteeni selitti salaperäisenä:
—Sano häntä aina vaan Vasiliksi. Mitään muuta nimeä elä ikinä kysy. Hän olisi voinut olla koko vallankumouksen johtaja, mutta osottautui liian hellämieliseksi.