Peittääkseen kapteenin puolesta sitä noloutta, jota tämmöinen nöyrtyminen hänen mielestään täytyi kapteenissa synnyttää, Hinkki sanoi haihduttaen:
—Saatanatakos sen pullon rikoit!
Ja vähän istuttuansa, kun ei kapteeni näyttänyt mielensä masennuksesta selviävän, Hinkki sanoi häntä lohduttaakseen ja hyvittääkseen:
—No jos minä nyt sitten menisin sinne heitä opettamaan.
Ymmärtämättä minne Hinkki tahtoi mennä, ja haluten olla yksin kapteeni sanoi:
—Mene, mene—
Hinkki nousi ylös.
—Annas rahaa!—sanoi hän ojentaen kätensä kapteeniin päin.
Kapteeni antoi hänelle kukkaronsa, ja Hinkki läksi ketterästi kallioita alas yön pimeyteen.
8.