He pysähtyivät ja rupesivat kulkemaan rauhallisesti eteenpäin.
—Olisiko ollut lysti polisikamarissa istua, sanoi Hinkki, kun he olivat päässeet kadulle.—Ei siellä lystiä ole.
—Oletko ollut? kysyi kapteeni.
—Olen, sanoi Hinkki. Siellä on ikävä. Tule saattamaan minua.
—Löivätkö ne?
—Eivät lyöneet, käskivät papan lyödä.
—Löikö se?
—Löi.
Tähtitornivuoren yli tultua Hinkki piilotti ruutipussin alhaalla olevan saunan kellariluukkuun.
Kun he tulivat hänen asunnolleen, oli portti suljettu ja kapteeni ehdotti, että Hinkki kapuaisi hänen olkapäiltään portin ylitse. Mutta Hinkki tiesi paremman keinon. Hän nosti toisesta päästä portin alla olevaa lautaa ja pudotti sen lappeelleen, jonka jälkeen laskeutui maahan pitkäkseen ja notkeana kuin orava pujahti portin alitse pihalle.