—Ymmärrän, teidän armonne; lähetän korpeen hajallensa, annan kullekin eri töllin ja eri maat, hajalle toisistaan. Ja iloliemen keitto olkoon heiltä kielletty.
Kun he tulivat kylään ja päätös tuli kylän tietoon, niin eivät miehet enää laulelleet eivätkä naiset omiansa joutaneet haastelemaan. Vaan lapsetkin nostivat äläkän. Eikä koskaan tuuli paiskonut ovia niin tuimasti kuin nyt akat paiskoivat hakiessaan huivejansa. Miehet jättivät työnsä kesken. Pikemmin kuin tulipalon sattuessa koko kylä juoksi kokoon.
Kartanon herra ilmotti nyt tahtonsa. Mutta ihmeellistä! Vaikka hän oli luetellut mielestään kaikkein ankarimmat verovaatimukset, suostuivat veneh'ojalaiset niihin kuin yhdestä suusta.
Mikä ihmeellinen vastenmielisyys uutismaihin! ajatteli herra ja hän piti vanhoille puheen kieltäen korpimaita vihaamasta. Sanoi usein itsekin ratsastavansa ihan huvikseen synkkään korpeen. Ihmisen pitää, sanoi, rakastaa jylhääkin luontoa.
Suu auki veneh'ojalaiset kuuntelivat kartanonherran puhetta. Eikö hän ymmärtänyt tätä asiaa vai oliko niin paha, ettei välittänyt heidän kyläisestä yhteydestään, vaan ainoastaan heidän raa'asta ruumiinvoimastaan, jota tahtoi käyttää korpiensa raivaamiseen?
Puheensa pidettyään kartanonherra nousi jälleen ratsun selkään. Mutta kun hän vielä kerran katsahti kokoontuneen kylän väkijoukkoon, kävi hänen sääliksi vanhojen veneh'ojalaisten huolestuneet kasvot, nuorten poispäin käännetyt päät ja lasten liikkumaton ällistys. Ja hän päätti antaa armon käydä laista, ja jatkaen puhettansa ratsun selästä sanoi:
—Katsoen kuitenkin Veneh'ojan Heikin korkeaan ikään saatte olla muuttamatta niin kauan kuin hän elää.
Sillä hän luuli Heikin huomenna kuolevan.
Ja tyytyväisenä osottamaansa hyvyyteen hän, lihava lyllerö, pompahteli poispäin juoksevan ratsunsa selässä, ajatellen mielessään kuinka hänen takanaan kylän miehet ja naiset nyt toruivat toisiaan etteivät olleet kohta tunteneet ja lakinnostoilla tervehtineet mahtavata ja samalla niin hyvää herraansa.
Mutta vanhan Heikin edessä ei nyt ollut muuta tehtävää kuin olla kuolematta.