Kun polisit ottivat häntä kainaloista ja alkoivat viedä portille, kuului Hinkki panevan vaan heikosti semmoista menettelyä vastaan. Hänen monisanaiset ja tahallisen sekaiset vastalauseensa hukkuivat muiden voitonriemuiseen ulvontaan.
—Hän se oli! huudettiin poliseille,—hän se oli,—juuri tuollainen lakki sillä oli…
Polisit huusivat ajurin, Hinkki nostettiin roskaan, ja, sittenkuin hän oli ottanut itsetietoisen mukavan asennon, mennen lyyhyksiin istuimen ja ajuripenkin väliin, niinkuin oli nähnyt juopuneille tehtävän, ja polisit olivat asettuneet istuimelle ja panneet jalkansa Hinkin ylitse, ajaa huristettiin poliisikamariin.
Vasta tänne tultua Hinkki alkoi pontevammin todistella viattomuuttansa. Hän tuli yhä kovempiääniseksi ja vaati poliseille edesvastausta siitä, että he olivat muka sotkeneet hänet väkivaltaisesti roskain pohjaan ja istuneet hänen päällensä. Sen yön hän tosin sai viettää polisiputkassa, mutta seuraavana päivänä itse paikalla toimitetussa kuulustelussa kävi hänen viattomuutensa selville ja juttu raukesi, kun oikean syyllisen nimeä ja asuntoa ei kukaan osannut ilmaista.
Mutta vaikka Hinkki näin saikin kapteenin onnellisesti polisien kynsistä, ja kapteeni olisi voinut häiriöttä jatkaa koulunkäyntiänsä, tuli asia kuitenkin ilmi itse koulussa ja siellä se ei päättynyt kapteenille suinkaan onnellisesti.
Opettajaneuvostossa jotkut nuoremmat koettivat puolustaa kapteenia ja löytää lieventäviä asianhaaroja, mutta valtava enemmistö sentään oli jo ennen kokousta siinä varmassa vakaumuksessa, että moisten luonnonvoimain kurissapitäminen kuuluu poliseille ja vankiloille eikä sille koululle, joka oli perustettu luomaan Suomen kansallista sivistyssäätyä.
Kapteeni erotettiin koulusta.
Hinkki ei tästä kapteenille onnettomasta asiain käänteestä saanut tietää, sillä hän purjehti silloin jo kaukana meren sinisillä ulapoilla.
6.
—Hän tulee vaariinsa, sanoi ajuri Frans Henrikson, kun kuuli kapteenin surkeasta tepposesta. Erittäin tarkan tiedon tapauksesta hän sai toiselta pojaltansa, joka sinä yönä oli ajamassa ja—veljensä Hinkin huomaamatta—vei tämän polisikamariin. Frans olisi tahtonut kurittaa Hinkkiä, mutta Hinkki oli lähtenyt merille ilmestymättä enää hänen eteensä. Ainoastaan vaarille oli Hinkki hyvästi sanonut.