Entä sitten. On voinut lainata eno Franssilta. Ja onko eno Franssin myntti kruunun mynttiä huonompi!
Mutta se yksi toitotti vielä kuuluvammin:
Talo on juuri samanlainen kuin eno Franssin oma eikä ole siis mitään syytä olla varma siitä, ettei meidänkin yläkerrassa tanssita—! Näin ollen minä en ole ainoastaan viinin ja portterin kaupalla upseeriksi tullut, vaan—. Uskallanko ajatella loppuun asti?
Hannes oli rohkea ja itsepäinen. Hän otti uudestaan etulauseesta vauhtia ja ajatteli loppuun asti:
Näin ollen minä en ainoastaan viini- ja portterikaupalla ole upseeriksi tullut, vaan sillä kaupalla, jonka hävittämistä varten olen upseeriksi tullut!
Hänen kulkiessaan rupesi selkää ja päätä kuumottamaan niin, että hänen piti nenäliinalla kuivata ohimoitaan.
—Olkoon! mutta minä olen sittenkin upseeri ainoastaan hävittääkseni kerran sen pahuuden, ja jos olen sellaisilla rahoilla upseeriksi tullut, niin juuri senvuoksi minä vielä enemmän hävitän, juurinensa hävitän, maan tasalle hävitän!
Se oli minulle rangaistus ja terveellinen muistutus. Enkö juuri äsken vielä ollut innoissani näistä mitättömistä kiiltonapeista ja miekastani. Niinkuin Hinkki muinoin pisteli neuloilla rintaansa sinisen laivankuvan, joka ei siitä ikinä voi lähteä, niin pitäisi minun kirjottaa kulumattomilla kirjaimilla lihaani ja vereeni: porttolain ja kapakkain hävittäjä, muista!
Tanssikaa! mutta niillä rahoilla, jotka tanssitte kokoon, luotte te oman hävittäjänne!
Odottakaa! minä jo ymmärrän, ettei polisimestarilla ole valtaa teitä hävittää. Ei myös tällaisella luutnantti pahasella. Mutta katsotaan, eivätkö minun siipeni kannata ylemmäksi lentää! Kannattavathan muiden, jotka vaan leikillänsä lentelevät, miksi eivät sen, jolla on tosi lento mielessä.