Tiedä, että kun jätit peräsimen minun käsiini, solui purjehtimisen hekuma kuin kiitävä, ihmeellisesti vilvoittava virta hermoihini. Heti sen jälkeen tein minä väärän ohjausliikkeen, sain vettä veneeseen, se kasteli sinut, ja sinä riitelit hutiloimiseni vuoksi, mutta suolainen pärske tuntui kasvoillani suloiselta hyväilyltä. Entisyys oli kuolleena selkäni takana. Tulevaisuus kohosi kangastellen silmien eteen niinkuin vihannat saaret aaltoilevalla taivaanrannalla.
Olin saanut kasteen. Meri kastoi minut. Olin kasvanut irti entisyydestäni niinkuin perhonen kotelosta. Meren vapaa maailma avautui katseelleni.
— Mutta — Kristoffer — älä suutu, jos sanon: et sinä kykene tulemaan toimeen siinä maailmassa. Mitä oikeastaan tarkoitat meren vapaalla maailmalla? Kun purjehditaan, niin ei olla laisinkaan vapaita siinä mielessä kuin sinä ajattelet. Merenkulku ei ole suinkaan mielikuvitustoimintaa.
Kristoffer istui kyyrysissään parraslaudoilla. Hän tarttui käsin otsaansa ja katsoi avuttomasti Rabbeen:
— Luuletko minun koskaan oppivan purjehtimaan?
— Oh, kyllä sinä voit hyvinkin perehtyä siihen, sikäli kuin se on opittavissa.
— Yhdentekevää, Rabbe! Haluan purjehtia niin kauan kuin kesää riittää, ja elokuussa lähden jonkun kalastajan kanssa merelle laskemaan hailiverkkoja. Siinä työsuunnitelmani! Sinä aiot laatia taloudellis-maantieteellisen kuvauksen saaristosta, Kevätesikko kuivattaa kaksisataa siemenkasvia ja viisikymmentä itiökasvia, ja Klopstock istuu kajuutassa tutkistellen sumuisia saksalaisia lyyrikoita. Mutta minä en jaksa laskea kukkien hedeponsia enkä saarten taloja. Aion sen sijaan elellä talonpoikien parissa, milloin siellä, milloin täällä.
— Siihen me kaikki suostumme.
— Vihdoinkin viisas sana, Pykälä! Tiedätkö, joka kerta kuin purjehdimme tuollaisen pienen, punaisen, valkonurkkaisen saaristolaismökin ohi, minut valtaa haikea halu hypätä maihin ja jäädä päiväksi tai pariksi katsomaan, millaista elämää siinä tuvassa mahdettaneen elää.
Kristofferin kasvot elehtivät niinkuin kirkas vesi tuulen sitä
poimutellessa. Rabbe tahtoi vastata jotakin, mutta samassa sukelsivat
Klopstockin pienet, pyöreät kasvot jälleen esiin kajuutan ovesta.
Ystävien keskustelu taukosi.