Seuraavana aamuna laski pursi Vrakön satamaan hinaten ruuhta perässään.
Henrika tuli juosten alas rantaan. Kristoffer kiiruhti häntä vastaan.
— Mitä sinulle on tapahtunut, Kristoffer?
— Oh, ei mitään mainittavaa! — Onko isäsi kotona?
— On.
— Missä vanhus on?
— Merellä turskaa pyytämässä, luulen minä. Janin kanssa.
Kristoffer ei kysellyt enempää. Hän kulki ääneti Henrikan rinnalla polkua noudatellen, aittojen lomitse ja edelleen merenrantaa pitkin. He pysähtyivät muutaman korkean siirtolohkareen varjoon. Kukaan ei voinut enää nähdä heitä satamasta eikä talosta käsin.
Henrika tarttui Kristofferin käteen.
— Mitä Jan on tehnyt sinulle.