Kevätesikko oli sitomassa seppeltä rantakukista. Hän oli niin syventynyt tähän naiselliseen tehtävään, ettei hän edes luonut katsettaan ylös, kun Kolumbus istahti hänen viereensä.
— Oletko löytänyt isä Kaaronin?
— En, mutta kyllä savun hänen nuotiostaan.
Kevätesikko osoitti etelää kohden. Lähimmän pienen mäennyppylän takaa kohosi sininen sauhu.
— Kumma mies! Minkähän tähden hän leiriytyy niin kauas veneestään?
— Minä voin sanoa sen sinulle.
Kevätesikon ääni kuulosti jollakin tavoin juhlalliselta. Kolumbus katseli häntä sivulta ja hämmästyi yhtäkkiä huomatessaan hänen omituisen puuhansa.
— Olen käynyt tuossa veneessä.
— Entä sitten?
— Voitko arvata, Kolumbus, millaista lastia hän kuljettaa?