— Mestarilaukaus, mutta missä on ampuja?
— Ampuja, hoi! huusivat ylioppilaat kuorossa. Hoi, mestariampuja, hoi!
Saarella ei näkynyt ketään ihmistä.
— Hän on kojussa.
— Hänellä ei ehkä ole venettä.
— Tietenkin on hänellä vene. Tuolla te näettekin sen.
Pykälä osoitti vedenrajassa olevaa mahtavaa siirtolohkaretta. Sen varjossa oli pieni ruuhi, harmaa kuin luoto.
Alus sai entisen suuntansa.
Kuollut lokki heitettiin mereen, ja se jäi uiskentelemaan vanavesijuovaan siivet levällään ja vereytynyt, valkoinen kupu kelluen aalloilla kuin pivollinen vaahtoa.
Laukaus oli säikyttänyt kaikki lähitienoon linnut siivilleen. Ylioppilaiden huudot lisäsivät rauhattomuutta, ja ilma oli täynnä kimeitä ääniä. Kirkuvan lokkiparven saattelemana solui pursi kapeaan väylään, joka vähitellen avartui valkamaulapaksi ja lopulta johti kahden koukertelevan salmen kautta avomerelle.