— Älä levittele leukojasi noin kovin, vaikka voltitkin, kun satuin olemaan maassa pitkänäni!
— Va-i niin?
— Luulet olevasi Goljat, mutta Vrakön Jan heittää sinut tantereeseen, jos vain viitsii.
Kristoffer ja renki painiskelivat kartanolla. Jan oli väkevämpi,
Kristoffer suurempi ja notkeampi. Kamppailu kävi rajuksi.
— Pidä puoliasi, Kristoffer! huusi Henrika.
Samassa sai Kristoffer syliotteen ja paiskasi Janin selälleen ruohikkoon. Hän jäi siihen makaamaan, kasvot kuolonkalpeina, silmät ummessa.
Kristoffer kumartui hänen puoleensa.
— Oletko satuttanut itsesi? hän huolestuneena kysyi. Älä ole vihainen.
Tämän kerran voitin minä ja ensi kerralla voitat sinä.
Jan ei hievahtanutkaan.
• — Anna hänen olla rauhassa! sanoi isäntä, joka istui vielä kuistissa imien piipustaan viimeisiä sauhuja.