— Minä kävin siellä varhain ensimmäisenä päivänä. Minun avaimeni sopi lukkoon. Olin utelias, ymmärräthän.
— Silloinpa sinä petyit, Kristoffer! Eihän siellä ole mitään erikoista nähtävää.
— Vain myrtti.
— Entä sitten?
— Komea ruukkukasvi, jonka hoidon olet unohtanut.
— Se ei ole minun.
— Kenen se sitten on?
— Erään toisen, tietääkseni.
— Miksi annat jonkun toisen omistaman myrtin kuolla?
— Koska minun täytyy. Sinä et saa kysyä enempää.