— Kuka on se toinen?
Henrika purskahti itkuun.
— Vastaahan toki!
— Kasvinsisareni, Henrika kuiskasi nyyhkytysten lomassa.
— Mikä hänen nimensä on?
— Renata.
— Missä hän on?
— Hän on kuollut.
Henrika istui vuoteellaan kasvot käsiin kätkettyinä. Hänen paljaat olkapäänsä vavahtelivat.
Kristofferin tajuntaan nousi synkkä aavistus.