Sinun, Henrika, sinun täytyy pelastaa hänet! Sinun täytyy saada hänet pois, ennenkuin isä ja Jan tulevat kotiin. Ja sinun täytyy luopua hänestä ainaiseksi. Se asia on ennakolta määrätty eikä sitä voida muuttaa.
— Mitä teet sinä, kun minä lähden pois?
— Menen kukkulalle ja katselen purjettasi, kunnes se häipyy.
— Ja kun se häipyy?
— Niin muistan sinua, Kristoffer, viime hetkeeni saakka.
— Mutta minunko, tuskaili Kristoffer, minunko pitäisi paeta Jania!
— Ei, mutta sinun täytyy paeta isää.
— Hänhän pitää minusta.
— Voi, et tunne häntä!
Henrika veti hänet kädestä ulos kuistiin. Verkkovene homeenharmaine purjeineen oli vielä laiturin vieressä. Mutta vanhus oli herännyt ja mennyt veneeseen ryhtyen purkamaan köysitystä.