Kaikella on kuitenkin "varjopuolensa", niinpä luonnossakin. Ja jos ei tuommoista häiritsevää muutoin olisi olemassa, niin kyllä ihminen pitää huolen sen aikaansaamisesta. Niin oli tuossakin sydänmaan kuvassa vielä jotain, jonka mielellämme olisimme tahtoneet hävittää sen kauneutta, puhtautta turmelemasta. Ihmisen ahnaus ja saaliinhimo se näet ei ole kammonut kajota tuohonkin, tekisipä melkein mieli sanoa luonnon rauhoitettuun taideteokseen. Kuten Niilo oli kertonut, niin olikin siinä vasemmalla puolen putousta vankoista hirsistä rakennettu tukinlaskuränni. Oikein raudoitetut sen seinät olivat paikotellen sisäpuolelta. Sittenkin näkyi, miten tukit, huimaa vauhtia läpi rännin kiitäessään, olivat sivumennessään päillään silponeet paksut hirsiseinät koveroiksi, missä rauta vaan ei ollut niitä suojaamassa. Siten se vieläkin katsojalle kertoi, että moni tukki siitä oli kuitenkin sujona alas suhahtanut, vaikka putous ensin oli aikonut voittamattoman esteen eteen panna. — Vaikka tuo jo osaksi rappiolle joutunut rakennus häiritsikin paikan sopusointuisuutta, niin olipa se kuitenkin siinä tavallaan todistamassa ihmisen herruutta luonnon yli, miten ihminen pystyy luonnon raa’an voiman voittamaan, sen laatimat pahatkin esteet murtamaan ja hajottamaan, ei suuremmalla voimallaan, vaan kaikkivoittavalla nerollaan. Ja semmoisena se herätti katsojassa jonkunlaista mielihyvän tunnettakin tuossa valtavan luonnonvoiman voittajana, sen ylpeyden masentajana. —
Aikamme tuota kaikkea katseltuamme ja ihailtuamme, kiivettyämme ränniä myöten ylöskin, katsomaan miltä putous ylhäältäpäin näytti, täytyi meidän ruveta puuhaamaan itsellemme illallista ja yösijaa.
Tekasimme lammen rannalle kivikolle nuotion. Tullessa uistimilla saamiamme kaloja panimme paistumaan ja kiehumaan. Eikä kauvan viipynytkään ennenkuin yksinkertainen illallisemme oli valmis.
Sillä aikaa kun insinööri puuhaili keittohommissa, koetimme me tohtorin kanssa nakata onkea tuossa kuohun alla, nähdäksemme sattuisikko lohen poikaa tai harria siellä uiskentelemaan. Kun ei kalaa kuitenkaan kuulunut, niin lähdimme teltille paikkaa katselemaan. Sitä ei ollut helppo kohta löytää. Muutamalla sivulla oli kuitenkin kallion kupeeseen muodostunut ikäänkuin porras, juuri siksi suuri, että siinä kasvavalle ruohikolle telttimme hyvin mahtui. Kun ei sinne ollut kovin vaikea pääsykään, niin mitäpä muuta kuin kyhäsimme sinne sauvomien varaan teltin kuntoon. Eihän siihen kyllä niin kovin mukavaa eikä pitävää voinut saada, vaan arveltiin tuossa yksi yö toimeen tultavan.
Nuotio olisi ollut kyllä hyvä teltin edessä palamaan, jokseenkin viileältä kun näet ilma alkoi tuntua tuolla "umpilaaksossa"; semmoiseksi sitä oikeastaan ei voinut nimittää, sillä eihän siinä ollut muuta laaksoa kuin järvi, josta yön tultua alkoi kylmänkostea usva vielä muun hyvän lisäksi uhomaan. Arvelimme kuitenkin, että kun on lämmin illallinen syöty, niin eiköhän tuota sentään tarkene näin kesäisnä yönä. Ja niin kiertäyttiin mukana oleviin peitteisiin ja koetettiin saada unta. Mikään helppo asia ei kuitenkaan ollut saada aluksi unen päästä kiinni, kylmä kun näet kovin tuntuvasti tahtoi jäseniä hyväillä. Nukuttiin sitä kuitenkin yö miten nukuttiin, toistensa liki pusertautumalla koettaen hiukankaan säilyttää ruumiin lämpöä. —
Kun aamulla hyvään aikaan heräsimme, tuntui siltä kuin jäsenet olisivat melkein jäässä olleet Emme olisi illalla uskoneet, että tuolla onkalossa niin raittiin yön saisimme. Ilma tuntui kuitenkin olleen viileänlainen ja tietysti tuo omituinen yösijamme ei ollut siinä tapauksessa ensinkään viisaasti valittu. Muutoinkin näet jo tuommoisessa alhaisessa vuorilaaksossa kosteine ilmoineen on paljon raittiimpi kuin esim. vaaran päällä.
Hierottuamme unen tähteet silmistämme ja laitettuamme itsemme muutoinkin niin hyvään kuntoon kuin voimme, kiipesimme vielä kerran ränniä myöten putouksen päälle, vieläpä ylemmäksikin, lampea rajoittaville kallioille, mitataksemme äyrästen korkeutta. Barometri-mittauksen mukaan saimme siten könkään eli putouksen 28 metrin, ympärillä olevat vuoret taas 35—40 metrin korkuisiksi. Hiukan liikaa oli siis Niilo pannut arvostellessaan könkään korkeutta, vaan ei se mitättömän matala ollut semmoisenakaan kuin se todella on.
Sitten sitä saatiin ruveta tuumimaan, miten vene saataisiin könkään ohi, sillä ylipuolelle se oli saatava voimalla millä hyvänsä, jos mieli matkaa jatkaa. Ränniä myöten se kyllä olisi mukavimmin noussut, kun meillä oli näet köysiä ja väkipyöriä eli "plokeja" matkassa, vaan kun rännin alaosa oli hajonnut ja kuohut tuossa alempana muutoinkin niin pahoja, ettei sinne venettään juuri uskaltanut panna, niin täytyi meidän tuosta tuumasta kohta luopua. Ei ollut siis muuta keinoa jälellä kuin kiskoa vene käsivoimilla maata myöten yli vaaran. Tuohon työhön ryhtyminen ei tosin näyttänyt kovin houkuttelevalta, kun näet rinne paikotellen oli niin jyrkkä, että oli täysi työ jo sitä ylös kiivetessä. Ja tuommoista vetotietä oli noin puoli kilometriä, koko matkan jyrkkää vastamäkeä. Täytyi näet palata takasin ensimäisen kallion halkeaman alapuolelle, josta oli jonkunlainen polku vaaran yli. Kun nimittäin ennen muinoin on tämän kautta Kuusamosta voita y.m. veneillä kuletettu, niin on täytynyt siinä taivaltaa lastit könkään ohi, kuitenkin niin, että silloin oli ollut eri vene yli ja eri alapuolella köngästä. Ainoastaan joskus tarpeen pakosta kuului miesvoimalla vedetyn venekkin yli vaaran. — Nämät tiedot saimme vasta myöhemmin. Tähän asti oli meille näet kerrottu, että on sitä tietä ennekin kulettu ja kuormia taivallettu.
Kolkolta näytti yli pääsy, vaan koettaahan täytyi. Tyhjensimme siis veneen aivan puhtaille pohjille, laittelimme nuorat ja väkipyörät kuntoon ja — niin sitä ruvettiin hinaamaan ylöspäin.
Ihmeen helposti se sentään nousikin. Jyrkimmän paikan ohi kun pääsimme, paiskasimme köydet ja muut vetotamineet tiepuoleen. Pantiin kalikoita poikittain vaan tielle ja kolme vankkaa kopraa kun tarttui kiini veneeseen ja oikein voimain väellä ponnistettiin, niin juoksujalassa se aina nousi kappaleen matkaa. Läähättää ja huohottaa sitä kyllä sitten täytyi aina niin että keuhkot haleta tahtoivat, vaan huolipa tuosta, kunhan eteenpäin päästiin.