Saavuimme sitten Mäntyniemeen. Taloon rannasta noustessamme huomasimme polun varrella olevan ladon seinää vasten asetetut tuohuseli tuulastusvehkeet, jotka ihan ujostelematta oli siihen kaikkein nähtäväksi jätetty. Tuumimme tuossa, jotta kyllä näkee, ettei lain rautakoura pelottavana ulotu sydänmaahan. Olipa tohtori ottanut atraimen, sitä oikein käsistään katsellakseen, kun samassa kuului ladon takaa: "Paneppas pois poika se arina" ja pitkä, parrakas mies astui esiin ladon nurkitse.
"No ei tuosta nyt silmä osaa ottane", virkahti tuohon tohtori sen tarkemmin miestä katsomatta ja rupesi hyvin nolatun näköisenä asettelemaan arinaa seinää vasten.
Iloinen nauru, jota emme voineet pidättää tohtorin liikkeet ja nolon naaman nähdessämme, muutti kuitenkin pian hänenkin muotonsa ja: "No terve, terve mieheen! Olitpa vähällä minut säikäyttää pahan pilalle", säesti iloisia kädenlyöntejämme. —
Toverimme se näet olikin, jota noin parrottuneena ja villin näköisenä emme ensi hetkellä olleet tuntea.
Talossa se meni sitten iltapäivä pakinoidessa. Meidän aikomuksemme oli kyllä ollut vielä samana iltana jatkaa matkaa rajan taa Vartiolammin kylään, jonne tuli pari penikulmaa jokimatkaa, vaan sinne tänne tuumittuamme suostuimme kuitenkin jättämään lähtömme seuraavaan aamuun, kun toisetkin silloin aikoivat mukaan lähteä. Hyvissä ajoin päätimme nousta ylös ja lähteä yhdessä joukossa, kaikki viisi miestä, kahdella veneellä.
Talossa siis yön nukuimme tai paremmin sanoen tappelimme russakoitten ja luteitten kanssa. Niiden tuttavuuteen olimme kyllä tulleet vähin pitkin matkaakin, useimmissa taloissa Rovaniemeltä lähdettyä, mutta niin runsaasti tuolla "viljalla" siunattua taloa emme vielä olleet sattuneet tapaamaan.
Silmän täyttä emme unta sinä yönä saaneet, emme ainakaan tohtori ja minä, jotka olimme pienempään, talonväen tavallisesti asumaan kamariin sijamme saaneet. Kaikki keinot kyllä koetimme. Tapoimme niitä ensin minkä jaksoimme, sitten koetimme vaatteet päällä nukkua, lavitsat makuusijoiksi tuoleista ja sängyn kannesta laitettuamme, kun emme sängyssä hetken rauhaa saaneet, mutta kyllä ne osasivat sittenkin vainottavansa löytää. — Toisilla oli hiukan parempi yö ollut, he kun näet olivat olleet niin varovaisia, että illalla jo varalta olivat noille kiusankappaleille laittaneet "lääkettä", joka ne piti hiukan loitommalla, ottipa hengenkin, jos uskalsivat kielletyn rajan yli tulla.
Mielihyväliä näimme aamun koittavan. Jo kello 5:n aikaan olimme jalkeilla, vaikka väsyksissä kyllä olimme tuon yöllisen sodan jälkeen. Kello 7 olivat kaikki jo valmiit ja niin lähdimme soutelemaan Paanajärven itäistä perukkaa kohden kahdella talon veneellä, mies kummassakin oppaanamme; oman veneemme kumosimme rannalle kuivamaan ja käskimme sillaikaa tervata sen pohjan, sillä kovin kuluneeksi se alkoi jo käydä.
VII. Retki Vartiolammille.
Soutelimme ensin tuon pari kilometriä pitkän matkan järven päähän.