"Ka, jo on heillä keinot mokomatkin", arveli tuohon ukko, vähintäkään epäilystä osottamatta. Rupesipa hän pyytelemään että hänellekkin moisia kalastusvehkeitä antaisimme. Kun tuohon emme voineet suostua, pani ukko kieltomme hiukan pahakseen. Ja kun kuuli, että meillä koskelle matka piti, virkkoi: "Ka, lähtöähän voin minäkin", lykkäsi veneen vesille ja niin lähti soutaa kiskaltamaan koskelle päin.
Oli siihen sill'aikaa saapunut rantaan muuan nuorenpuoleinen nainenkin. Hieman kummallinen oli hänenkin pukineensa: päässä omituinen, naitujen naisten myssy, päällä pitkä, melkein paidan tapainen mekko, joka väljän viitan tapaisesti ulottui yhtenä aina kaulasta jalkoteriin saakka; vyötäisiltä mekko oli hiukan kokoon kutaistu, niin että se suurina poimuina jäi rinnan yli repsottamaan. Hän pahoili sitä, ettemme olleet pyhän aikaan sattuneet tulemaan. "Silloin olisi tanssiaisiksi pantu ja olisitte saaneet nähdä meidänkin puolen tyttöjä", toimitti hän. —
Joella tapasimme taas ukon ennenkuin koskelle pääsimme.
Nyt oli toinen ääni torvessa. Vihaisena alkoi ukko tiedustelemaan, tokko meillä on lupaa kalastella ja linnustella heidän puolen vesillä; olimme näet tuossa joella juuri muutamia vesilintuja ampuneet.
"Vartokaahan vaan, kun miehet kotiin palaavat, niin kyllä te täältä katoatte, täällä käyntinne vähemmälle heitätte", uhkaili ukko. "Kyllähän teillä nyt on hyvä rehennellä täällä, kun minä, vanha ukko, yksin kylässä olen."
Koimme sanoa meillä "keisarista" luvan olevan, vaan tuota ei ukko oikein ottanut uskoakseen. Jupisi vaan vieläkin, jotta: "Pysyisitte omilla puolillanne… On meillä itselläkin kyllin kalan syöjiä… Eikähän mekään pakkauta teidän puolelle."
"Niin — vaan saajia kun teillä ei ole, niin tahdomme teitä opettaa, miten niitä kaloja saadaan", virkkoi tuohon joku joukosta leikillisesti. "Ja näin se käypi päinsä", lisäsi samassa, alkaen nujuutella ylös aikalaista harria, joka oli antanut perhon pettää itsensä.
"Eikä sillä, ettette tekin meidän puolella käy… Yli Suomenhan reppuinenne kulette kansaa peijaamassa", lisäsi tuohon vielä toinen.
Molemmin puolin siten hammastellen oli saavuttu jo kosken niskalle. Koetimme vielä suorin sanoin huomauttaa ukolle, kuinka sopimattomasti hän teki kohdellessaan vieraita matkustajoita noin. Emmehän näet yksin kalastuksen vuoksi olleet heidän vesilleen tulleet, vaan tutustuaksemme tuohon meistä vierauneeseen veljeskansaamme. Kalastelimme sivumennen vaan huvin, eikä saaliin vuoksi, koimme selittää.
Tuosta ukkokin jo häpesi äskeistä käytöstään ja, jotain vastaukseksi vielä muristen, laskea suhautti toista rantaa kosken alle, jossa onkimaan rupesi. Me taas laskimme rantaan kosken niskalle. Siinä toiset rupesivat nuotiopuuhun, että aterian saisimme, toiset lähtivät koskelle onkia koettamaan. —