Siihen saatiin siksi kertaa tyytyä. Pakoiltiin kyllä, että niin ajattelemattomasti oli asiaa puuhattu, kun ei näet pyydetty miestä itseään koirineen mukaan.
"Tokko tuolla koko koiralla mitään olisi tehnytkään", oli kuitenkin joku jo tietävinään. "Kuuluu se kyllä jonkun kerran karhua — sanotaan kahtakin — metsässä haukuskelleen ja ahdistelleen yhdessä kohden pysymään useampia tunteja, kunnes miehet ehtivät kotoa aseita noutaa, vaan osanneeko tuo silti jäliltä etsiä." — Sillä lohduttelimme muutkin mieliämme, että turhaa olisi taitanut ollakkin lähteä sellaisella koiralla hakemaan; ei olisi löytynyt kumminkaan…
Illan kuluksi juteltaessa saimme kuulla, että meiltä oli jotain erinomaisempaa näkemättä jäänyt. Kuului siellä näet Kuusamon takamailla kohoavan uusia Kullervoita kaksikin. Toisen niistä sanottiin olevan Ellalan talossa Kiitämän rannalla: seitsenvuotinen poika, joka on niin tavattoman tukeva ja vankka, että työreen miehineen päivineen kantaa kuin ei mitään. Toisen taas pitäisi olla Sosson talossa Muojärven rannalla: se oli nelivuotiaana jo niin suuri ja turpea ollut, ettei suurimmat miehet olleet ympärysmitassa piisanneet. Puhuttiinpa vielä kolmannestakin "ihmelapsesta", — Kallungin Antiksi häntä mainittiin — joka, käsitön ollen, kuului jaloillaan oikein hienoakin puusepän työtä tekevän; yksinään hänen sanottiin mökissään asuvan ja hoitavan koko taloutensa, viljelevän pienet peltonsa y. m. — Totena nämät jutut meille kerrottiin, vieläpä sen tekivät semmoiset henkilöt, joita ei ollut ensinkään syytä epäillä. Olimme kuitenkin jo sivu noista "ihmeistä" kulkeneet, emmekä enään niiden näkemisen takia viitsineet takasin palata, vaikka uteliaita kyllä olisimme olleet. —
Ennenkuin jätämme Kuusamon, tahdon vielä lausua muutaman sanan kuusamolaisista sekä heidän oloistaan ja elinkeinoistaan, mikäli me pikaisella matkallamme ehdimme niihin tutustua.
Kansan luonteen silmäänpistävinnä pääomituisuutena on tuo yleensäkkin pohjalaisissa tavattava oman arvon, yhdenvertaisuuden ja vapauden tunne, sekä suoruus, joka kansaan perehtymättömästä usein saattaa tuntua ylpeydeltä, jopa väliin loukkaavaltakin. Noista ominaisuuksista älköön kuitenkaan kukaan ottako loukkautuaksensa, sillä tuossa suorassa luonteessa piilee sittenkin pohjalla paljon hyväntahtoisuutta, ystävällisyyttä ja vaatimattomuutta. Voipa melkein sanoa, että esim. kemiläiseen kuusamolaista verratessa tuo luonteen pohjalainen ominaisuus, suoruus, jälkimmäisessä ilmenee koko joukon lauhkeammassa muodossa. Verratessa näitä molempia taas esim. Oulujärven ympäristöjen vakaaluontoiseen savolaissukuiseen asujamistoon, huomaa edellisten iloisuutensa, vilkkautensa ja reippautensa kautta yhä vieläkin todistavan karjalaisesta sukuperästään. Väittelyn alaisena on oppineiden kesken kyllä vielä tänäänkin noiden pohjanperukan asukasten sukuperä. Toiset ovat todistelleet heidän polveutuvan karjalaisista, toiset taas hämäläisistä, vieläpä jotkut muinaisista kainulaisistakin, jotka taas vuorostaan olisivat olleet hämäläis-sukuisia Pohjanlahden pohjoisrannikon asukkaita. Miten tuon kysymyksen laita lienee oikeastaan, kuitenkin ainoastaan kansan luonteen ominaisuuksia silmällä pitäen olisi taipuvainen uskomaan että nykyinen Pohjolan asujamisto pikemmin polveutuisi karjalaisista kuin hämäläisistä. Jo kansan muodon yleistyyppikin puollustaa tätä otaksumista.
Ompa muitakin jälkiä tuosta karjalaisluonteesta vielä näkyvissä etenkin kuusamolaisessa. Samalla kun hän näet on kohtelias, palvelevainen ja ystävällinen, voipi tuon kaiken takana piillä omanvoiton pyynti, ahneus, jopa viekkauskin. Varsinkin saavat nuot taipumukset kiihdykettä kuusamolaisen kaikenlaiseen kaupantekoon taipuvasta luonteesta, sekin karjalaissukuisten ominaisuuksia. Kauppoja tehdessä nuo kuusamolaisen luonteen heikommat puolet pääasiallisesti saavatkin tilaisuutta esiintymään. Tuo kuitenkaan ei ole missään ristiriitaisuudessa mainitsemani luonteen suoruuden kanssa, kun ymmärrämme suoruuden semmoisena kuin se pohjalaisessa esiintyy, ei näet ihan samana kuin rehellisyys. Muutoin ovat kuusamolaiset yrittelevää ja eteenpäin pyrkivää kansaa kaikissa suhteissa, niinpä sivistyspyrinnöissä ja kirjallisissa harrastuksissakin. — Poikkeuksia tietysti näistä kansan luonteen pääpiirteistä löytyy niin kuusamolaisten kesken kuin muuallakin.
Asumuksien uhkeuteen sekä puhtauteen ja siisteyteen nähden jää Kuusamo paljon jälille Kemijokivarsista. Tosin kyllä talot ovat laatuunkäypiä, niin että niissä matkustaja voi toimeen tulla kun ei ole kovin suuria vaatimuksia, mutta mikä tahtoo kaikkialla kiusaksi käydä, on monenlaisten "syöpäläisten" paljous; russakat varsinkin, joiden sanotaan Venäjän karjalaisten mukana ilmauneen, näkyvät hyvin Kuusamoon perehtyneen.
Mitä taas elinkeinoihin tulee, niin on vaikea sanoa, maanviljelyskö vai karjanhoito Kuusamossa on pääelinkeinona: kumpaakin hajotetaan rinnakkain melkein saman verran, vaan erittäin edullista ei kumpikaan niistä ole.
Hiekka- ja kivisekainen maa ei ole laadultaan kovinkaan hedelmällistä; peltoja näkeekin ainoastaan viestävillä järvien rannoilla. Ennen aikaan kun huhdan poltto oli luvallista, kuului sitä harjotetun melkoisessa määrässä, etenkin ruunun metsissä, ja sanottiin siitä saadun hyviä satoja väliin. Mutta sitten tuli kielto, metsä kun näet siten tuli haaskatuksi, ja niin täytyi kuusamolaisten turvautua peltotilkkuihinsa. Vaan kun halla ei täällä ole mikään outo vieras, niin ei pettukaan ole tuntematonta; omilla eloillaan ei Kuusamo milloinkaan toimeen tule.
Karjanhoidolle on haittana se, että noilla vaaraisilla mailla laidunmaat eivät ole erittäin kehuttavat. Talvikonnun saanti varsinkin on vaikeaa, kun niityt ovat pienet ja huonot. Siitä syystä "konnun nuusa" ei ole harvinainen Kuusamossa. Muun hyvän lisäksi vielä metsän kuulu kuningaskin usein käypi tervehtimässä korpiloissa laitumella kulkevia karjavähäisiä ja sen vierailut eivät tietysti aina ole viattominta laatua.