Päivä koittaa!
Öinen huuru hälvenee jo taivahalle,
Levättyään lähtee tuuli kankahalle,
Siellä täällä lintunenkin laulahtaa,
Luonto, vielä yön sylissä, havahtaa;
Päivä koittaa.
"Päivä koittaa", äänet korvahani huutaa,
"Ei nyt enää ole tarvis tulta muuta;
Katsokaa, kuin ilman ranta valostaa,
Kynttilät ja lamput saapi sammuttaa;
Päivä koittaa!"
Minä heille vastaan: päivä kyllä koittaa,
Vaan ei taida yöltä valtaa vielä voittaa;
Katsokaa, kuin kaakkosesta uhkajaa
Paksu pilvi päivän rannan sammuttaa;
Päivän voittaa.
Meill' on vielä kesken paljo puhdetöitä,
Siksi älkää sammuttako kynttilöitä;
Mennä tulta lainaamaan ois hourun työ;
Pirttihimme pinttynyt pimeä yö;
Päivän voittaa.
Kuinhan haihtuu pilvi, nousee päiväkulta,
Ja kuin enää eroittaa ei taida tulta,
Vasta silloin sammutella aika ois,
Silloin laulella, kuin lamput pannaan pois:
"Päivä voittaa!"
Ilmarista tarvis.
Ilmarin, ihmetten herran,
Selvimmän seppien pään,
Soisin viel' käyväksi kerran
Ilmoilla maan pahan tään.
Tenhosan teettäisin miekan:
Silläkös silpoa vois
Päältänsä myrkkyisen, viekkaan
Kyyn kähykieliä pois!
Vieläpä teettäisin seulan,
Tietosan, taiteliaan,
Oikean ihmisten-seulan,
Kummaks' ja kammoksi maan.