Servialaisia kansanlauluja.
(Saksan kielestä.)
1. Kehen neito kasvanut.
Neito nuori, kaunis kukkaseni,
Kehenkä sä katsoit kasvaissasi?
Lienet koivun hoikkuutta katsellut,
Tahi kuusen korkean kenoutta,
Vaiko veljyeni vartaloa,
Kuin noin suoran-hoikkaiseksi kasvoit?
"Poika pulska, armas aurinkoni!
Enpä kivun hoikkuutta katsellut,
Enkä kuusen korkean kenoutta,
Enkä veljyesi vartaloa:
Sinuhunpa loin vaan silmän' aina."
2. Kukalle.
Kukkaseni, kaunoiseni,
Punaiseni, pienoiseni,
Vasta päiville puhennut,
Elosalle ennättänyt!
Kellenkä sinun nyt kannan,
Kelle kannan, kellen annan?
Annan äitille hyvälle,
Emolleni armahalle.
— Äitin' on tuvassa Tuonen,
Manalan kotimajoissa.
Kukkaseni, kaunoiseni,
Lintuseni, lietoiseni,
Kellenkä sinun nyt kannan,
Kelle kannan, kellen annan?
Antanen sisarelleni,
Sikkoselleni sulolle.
— Sisar on kultansa koissa,
Miehensä majahyvänä.
Kukkaseni, kaunoiseni,
Ainoiseni, armahani,
Kellenkä sinun nyt kannan,
Kelle kannan, kellen annan?
Antanen veli vesalle,
Veikolle hopealleni.
— Veli on verisoissa,
Miesten tappotanterilla.
Kukkaseni, kaunoiseni,
Punaiseni, pienoiseni,
Kellenkä sinun nyt kannan,
Kelle kannan, kelle annan?
— Annan armahaiselleni,
Kullalleni, kuululleni,
Pojalle punaposkelle,
Simahuuli sulholleni.
— Ei kulta kukan otossa,
Lempeni lehoilla näillä;
Kullan on kaukana kotinsa,
Kolmen kosken tuolla puolen,
Viian viiennen takana,
Kylän kymmenennen päässä.