Suloisempi tällöin on kuin muulloin,
Koto kellä on, sen suojass' olla.
Tuli vilkas liekkuu liedellämme,
Tulen ympärillä tuossa istuu
Mamma, pappa, mummo; mutta "pikku"
Sep' on mummon nukkunut sylihin,
Toinen tultukka se vauvoinensa
Vakavasti seisoo vanhain luona,
Sannan suusta kuunnellen satuja.
Täti, nuori täti, hän vaan yksin
Puutate ei toisien puheihin;
Pahan ilman ääntä kuuntelevi,
Levotoinna liikkuu sinne, tänne;
Niinkuin äiti, jonka sairas lapsi
Manalan jaanaan välillä riippuu,
Odottavi taudin taittumusta.
Ah, ne tällä hetkellä tätillä
Ajatukset Atlantin merellä
Läikkyvät "Kaleva"-laivan kanssa,
Kannella "Kalevan" yhdyttävät
Hänen nuoren ylkä-ystävänsä,
Joka meren, yön ja myrskyn kanssa
Hengestänsä tuimin taistelevi.
Apuhun ei auta lähteminen,
Kätt' ei kullalle käy antaminen;
Sydänparka syvästi vaan sykkää,
Rinta raskahasti huokailevi!
Joulupuu.
Kuusen poika, korven luota saatu,
Jonk' on lehväs lauhkeat ja kirkkaat,
Ei enämpi oksillas orava
Yötä istu, ei jänölän jussi
Juuressasi piile poikinensa,
Viereltäsi puolavarvikost' ei
Pyrähtele pyiden parvet lentoon,
Kotoaspa kauas kaupunkihin
Olet joutunut jo joulupuuksi.
Liehuihin nyt puen punaisiin sun,
Keltaisiin ja kullankarvaisihin;
Kävyiksi sinulle solmielen
Punaruusut vasta puhjennehet,
Omenoita oksiisi sitelen
Sekä hedelmiä Hesperian,
Etnan kylkilöillä kypsyneitä;
Viimein oksas, lehväsi ja latvas
Valasen ma vahatuohuksilla,
Tehdyillä Uraalin lehmuslehtoin
Mehiläisen saamista varoista.
Näin pukien joulupuuni teen sun
Niiden autuaisten armolahjain
Ja sen taivaanvalkeuden kuvaksi,
Jotka kerran jouluna valuivat
Meille Luojan laupeaan kädestä!
Ja mun piskuiseni puuhajavat,
Iloiten ja sua ihmetellen,
Ympärilläs, puoleks' ymmärtäen,
Kelt' on oikein lahjat lähtenehet!
Pienelle tyttärelleni.
Väsyen minä katsoen silmääs,
Joko itkenet tai iloellet;
Ole itkus ei ilkeä ynseys,
Se on lauha kuin lämpimä vihma;
Myhäellessäisipä taasen
Minust' on kun taivas aukeis
Sekä rauhan enkelin siivet
Liki leuhkaisi syntistä syöntän'.
Minä silloin ain' arvaan selvään,
Miten oot sä niin enkelinlainen:
Muka syntyin taivaasta läksit
Viatoinna ja puhdasna tänne.
Suru vaan käy mieleen', kun muistan:
Kuta kiireemmin ihmistyt täällä,
Sitä ennemmin enkelis haihtuu,
Ja sä taivaasta poikkenet pois!
Pikku Annan kuoltua.