Muuanna yönä taivaasta
Katosi pikku enkeli;
Hän läksi maata katsomaan,
Ja meidän mökkiin laskeusi.
Hän ol' niin kirkas, kaunoinen.
Ja armas, lämmin luonnoltaan;
Ei ken niin ollut kurjainen,
Jot' ei hän saanut lohtumaan!
Vaan enkelistä itsestään
Maan ilma tuntui raskaalta;
Hän liikutteli siipiään,
Takaisin tahtoi kotiinsa.
Ken, taivas, puhtaat lapsesi
Maan mustuudessa viihtää vois!
— Surusuulla hänkin myhähti,
Ja liikahti ja lensi pois!
Sä kirkas, puhdas enkeli
Siell' autuasten seurassa,
Maan heltehesen hetkeksi
Tule vielä käymään vieraina!
Kuin tunnet huoliin sortuneen',
Ja kaipaus käy korvaasi,
Kuin arvaat silmän' itkeneen,
Niin silloin laskeu luokseni!
Oi, silloin laskeu luokseni,
Ja ympärillän' lentele;
Niin huojeneepi huoleni,
Ja sydämmeni tyynenee!
Leivolle.
(Kesällä v. 1869.)
Et suinkaan voisi leivo,
Noin riemuisasti laulaa,
Jos ken sun poikas poies
Pesästäs ottaisi!