Mut yhtä kaikki mun ei anna aika laulaa,
Yhäti edelleen mä kannan orjan paulaa;
Koht' ompi ohitse jo kaunis kukkain kuu,
Ja päivä kallistuu ja lehti kellastuu.
Vaan enpä vieläkään saa tyyntä rantaa soutaa,
En taida vieläkään mä laulamahan joutaa. —
Oi kevät lauluton, oi kesä riemuton:
Kuvapa kulkunne mun elostani on!
Sydämeni asukkaat.
Yks' perkele,
Yks' enkeli
Asuvat sydämessäni;
Ne taistelee
Ja kamppailee,
Yks' toistaan voittaa koettelee.
Kuin voitolle
Pääs' perkele,
Niin sydän synnin ahjona
Se suitsuaa
Ja kuumoittaa,
Kuin Etna tulta tupruaa.
Kuin voittaapi
Taas enkeli,
Se muuttuu lemmen laaksoksi;
Ja rakkautta
Ja rauhaa vaan
Nyt Etnan kohta kukoistaa.
O, milloinkaan
Tään sodan saan
Sydämessäni sammumaan?
Oi enkeli,
Jos joutuisi
Sun avukses viel' enkeli!
Unetoinna.
Unonen, Jumalan luoma, kiehauta
Unimettä uutta valmun pulpuista;
Unimalja kainalohos painalla,
Tule tänne, täällä sua tarvitaan!
Sinä vangin, joka huokaa kahleissaan,
Kuin suot maistaa maljastas, niin astelee
Unissaan hän onnellisna irrallaan,
Lehtikossa lapsinensa leikitsee.