KAISA (herkiää työstä, järjestää pukuaan). Katumoiks' kauneuski toisinaa.
VALLINKORVA (pannen päähänsä Lyylin hatun, sitte matkivinaan naisten liikkeitä). Hatull häpiät peitetää. Näättäks fröökynää? — Näi, näi sitä sipsutettaa, heilutellaa purstoo ku västäräkit. Tulloo herran ketale vastaa': (kävelee Ivaskan ohi) kas sillo silmii muljautellaa, eivät taho pääss kestää. Oom mie siks' vähä mailmaa nähnt, Ivaska, — mieki. (Jättää kapineet nurmelle).
KAISA (menee tuvan ovelle).
LYYLI (tulee häntä vastaan). Aikooko äiti —?
KAISA. A käyn mie kokolla tok' juhannuksenn.
VALLINKORVA. Kun viissit vanhollas!
KAISA. Vanhemp sie oot. Menee tupaan, josta pukeutuneena kohta lähtee nurkan taitse.
VALLINKORVA (katsoo hänen jälkeensä).
MARTTA (sillä välin tullut vasemmalta, korjaa tulta padan alle.) Viel tosiaa viissiip'. Siut heittää yksinäis pesemää'.
LYYLI. Ehkä saan ne yksinkin, enimmät.