VILHO. Kas ahkeruutta! Muu maailma nyt pyhittää juhannusaattoa.
LYYLI. Enemmän tämä on huolimattoman työtä: pyhää vasten. — Insinööri kait isääni —?
VILHO (keskeyttää). Sano vaan "Vilhoksi"! Tiedän minäkin nimesi, Lyyli.
LYYLI. Kuinka minä —?
VILHO. Niinkuin minäkin. Se kuuluu hauskemmalta ja lyhentää puhetta, säästää aikaa.
LYYLI. Eipä meillä niin paljo taida olla puhelemisia.
VILHO. Kuka sen vielä tietää! Etkö ole oppinut sinuttelemaan miehiä?
LYYLI. Sanoin yhtä.
VILHO. Häntä, joka tänään hylkäsi Lyylin?
LYYLI. Jos se olisi tapahtunut ennen!