ELSA. Hyvästi Lyyli! Luota minuun: kasvattaessa lastasi käytän uudenaikaisimmat kasvatusopilliset —
AINO. Niin, kaikkein uudenaikaisimmat keinot. (Menevät vasemmalta.)
ALPO (tulee oikealta. Katsoo Vilhoon ja Lyyliin). Jos en häirinne herrasväkeä?
VILHO. Vapaassa lännessä sellaiset miehet kastetaan tervaan ja vieritellään höyhenissä.
ALPO. Hoo! Mistä nyt tuulee? Siveyspuuska siltäkin ilmalta.
VILHO. Herra Leiniö! En kehoita Teitä monasti astumaan tielleni. (Menee kiivaasti tupaan.)
ALPO. Ainahan minä pitän sinusta, Lyyli, vaikka siellä täytyi — Käsitäthän sinä? Oli myös vähä epäilyksiä vanhempiesi suhdeen. Olenhan tavallani vastuunalainen siitä, minkälaisia henkilöitä suojelen talossani.
LYYLI. Etkö yhtään häpee?
ALPO. Miksi? Ei se sinunkaan häpeäsi ole. "Ihmisen vihamiehet ovat hänen perheensä", sanoo raamattu. Nyt olen voittanut epäilykseni ja —
LYYLI. Olen jo sanonut jäähyväiseni sinulle.