ALPO. Etkö siis enää tee mitään vaadimuksia?
LYYLI. En.
ALPO (ottaa asiakirjan ja kirjoitusneuvot taskustaan). Sen varalta otin myödäni ehtotuksen kirjalliseksi —
LYYLI. Häpeemätön! (Kääntyy poispäin.)
ALPO. Puuttuu vaan nimikirjoitustasi, Lyyli. Niin, Lyyli raiska: "sekin, joka ei viadoin ole, autetaan ja pelastetaan hänen kättensä puhtauten —"
LYYLI (keskeyttää kauhulla). Älä pilkkaa pyhää!
ALPO (panee asiakirjan takaisin taskuunsa). Voi penseyttä, voi paadumusta!
Kolmas kohtaus.
VALLINKORVA (tulee tuvasta, näkee Alpolla asiakirjan). Jokos siull o konraht', halunkki? Härkä jänikse tavottaa, jos ei enne' ni kattilass.
ALPO. Teitä juuri tahtoinkin tavata. (Antaa rahoja.) Tässä ne kaksisadaa, tänään maksettavat. Ja sitte —