Olethan minulle kuin oma poika, ja Vallinkorva sinun tuleva appiukkosi, niin —
VILHO (täyttää lauseen). — niin ei muuta kuin pelotellaan miestä.
Onhan siitä sovittu?
ANTERO. Olkoon sitte, jos se vaan jää yritykseen. Minullakin niitä vanhoja syntejä.
VILHO. Ja vielä senlaatuisia, joita sellainen mies kuin Vallinkorva ei ikänään unhoita.
ANTERO. Missään tapauksessa hän ei enää ole meille vaarallinen.
Vallinkorva on myyty mies: pahimmalla aikaa ryhtyi tuohon tuumaan.
VILHO. Ei jaksanut vartoa asiain kehitystä.
ANTERO. Läksi rynnistelemään silloin kun hänen piti olla hiljaa, ennen aikojaan läksi. Työlakko on lopussa nyt, saat kirjoittaa ylös.
VILHO. Sen parempi meille, että loppuisi ennen alkuansa.
ANTERO. Nyt vaan varovasti ja viisaasti! Ijäksellekään ei vielä pidä virkkaa asian oikeata laitaa. Vasta sitte lyötävä lautaan tämä valtti, kun työmiehillä on lakkopäätös valmiina.
MARTTA (kurkistaa palvelusväen ovelta).