MARTTA (hiljaa Alpolle). Sinn männiit sa'at tuhannet. Ois olltki liija paljo.
ALPO. — yhdellä haavaa. Siis paperit Vilholla … totistuskappaleet! Mutta vielä on yksi reitti. (Astuu esiin kumarrellen.) Vaikka en tahtoisi olla epäkohdelias, täytyy minun muitten nyt ilmitulleitten seikkojen lisäksi huomauttaa, että Lyyli neidi … Vallinkorvan tytär … on ollut sisällä rakennuksessa.
VILHO. Nyt älä odota armoa enää! Morsiameni…
KAIKKI (kavahtavat).
VILHO. Minun morsiameni ei ole varas.
ALPO. En suinkaan minä voi tiedää, kellä katonnut omaisuus nyt on: morsiamellako vai sulhasella tai muilla epäluulon alaisilla —. Minä vaan en ole täälläpäin liikkunut yöllä.
JÄNTTI. Mut täältpäi se tul' tää mei saarnamies aamuhämäriss.
LEENA. Nii kurkuil mei seinviert männessää ku rosvo ikkää'.
IVASKA. Da, daa: shiell gävih, Vallinkorvall. Kyshyi, kussh ollaa
Jakoff Matvejeff — daa. Rengahan aikoi shieglahine —
VILHO (Alpolle). Sitäpaitse on äitisi jo tehnyt minulle täyden tunnustuksen.