ALPO. Käsitäthän, että minua joskus huoletti tulevaisuudemme? Tämä paikka ei vielä ollut tietossani.
LYYLI. Muutuit heti, kun olit saanut minut valtaasi —
ALPO. Hm.
LYYLI. — juovuspäissäsi.
ALPO. Silläpä en sitä niin tarkoin muista.
LYYLI. Vaan minä muistan. Sellaiseksi en ajatellut sinua enkä suhdettamme.
ALPO. Ihminen on heikko. Mutta nyt ei maksa vaivaa niitä muistella enää. Olethan tyydyväinen: olet kärsinyt ja voittanut?
LYYLI. Kärsinyt kyllä… Mikäs minun auttaa, vaikka silloin —
ALPO. Jättäkäämme ne asiat! Monelle on käynyt pahemmin.
LYYLI. Niin … oli sulla muitakin: kaikenlaisia, joille tuhlasit rahaa ja "teeskentelit lempeä", niinkuin itse sanoit. Kauhistuttaa vieläkin se elämä!