ALPO. Jaa, pyhä Cecilia! Noilla siveyssaarnoilla et ketään vetä puoleesi, vaan pikemmin karkoitat.
(Vallinkorva ja Kaisa tulevat. Kaisa käy puuhaamaan
potaattia tulelle).
VALLINKORVA. Joks ollaa kaikk' kesälinnut tultu?
ALPO. Niin, aijon saata asiamme päätteesen … pyrkiä vävyksenne.
(Tervehtävät.)
LYYLI. Juhannusaattona ovat häämme, isä.
VALLINKORVA. Jo mie kuulin äijiltäis. (Alpoon kääntyen.) Mieheks' ku herennet, hyvä kaikk'! Teit' ruukkilaisii mie paljo en oo osannt uskoo.
ALPO. Sepä ikävä! Ja tässä kun vielä tuli puheeksi emäntäväen kanssa —
VALLINKORVA. Ni siihe maa' ostoo' —?
LYYLI (keskeyttää). Suostukaa, isä kulta, siihen!