ALPO. Mikä velvollisuus?
LYYLI (hiljaa). Isän! Kunniaani on jo myöhä pelastaa, mutta pitääkö minun kärsiä puutettakin?
ALPO. Kodisi —?
LYYLI. Kotini kavalsit ruukin alle. Isäni ei voi, jos tahtoisikin, kun joutui työstä pois.
ALPO. Taitanko minä sen auttaa?
LYYLI. Keneen minä käännyn, jos en sinuun? Kenen on syy, että olen joutunut näin —?
ALPO. Kaikedi oma syysi, oman syndisen lihasi.
LYYLI. On tosin omaakin syytä, en sitä kiellä. Mutta älä sinäkään —!
ALPO. Millä sen totistat?
LYYLI (kovemmin). Tiedät kyllä itse, hävytön! Auta edes tämän ajan yli! Muuta en sinulta vaadikkaan. Perintö-osanikin veit.