VILHO (tulee oikealta huvimajan seutuville, Alpon huomaamatta).
ALPO. Perindö-osasi! Velkaako tarkoitat?
LYYLI (ottaa esille kirjeitä). Niimpä en tahdo säilyttää näitäkään muistoja.
ALPO (tarttuu ahnaasti niihin). Midä papereita ne ovat?
LYYLI (naurahtaa). Ei ne talonkirjoja ole, vaan kirjeitäsi — aina siltä ensimmäiseltä kesältä. Velkakirjoja tavallaan.
ALPO (katselee kirjeitä). En voi näissä havaida nimikirjoitustani alla.
(Elsa ja vähä jälemmä Aino ovat astuneet huvimajasta.
Vilho silloin kätkeytyy Alpolta huvimajan suojaan.)
ELSA. Alpo! Me olemme nähneet, kuinka sinä käyttäyt. Sinulla … sinulla ei ole siihen oikeutta.
AINO (melkein yht'aikaa). — Ei ole sitä oikeutta.
ALPO. Kelläs sitte on siihen oikeus.