ELSA ja AINO. Ei kellään.
ALPO. "Samalla mitalla, jolla te mittaatte —"
LYYLI. Hyvästi Alpo … ijäksi!
ALPO. Tulen illemmalla teille, kuden jo sanoin.
LYYLI (kääntyy mennäkseen vasemmalle, mutta pysähtyy sillalla, tuijottaen koskeen hetkisen. Sitte poistuu kuin paeten).
VILHO (sill'aikaa tulee esiin, tekee liikkeen, rientääkseen apuun).
ELSA ja AINO (nuhtelevasti katsovat Alpoon).
VILHO (hilpeästi kuin ei olisi nähnyt kohtausta). No Alpo! Mitäs iloa saadaan toimeen täksi illaksi? Onhan nyt juhannusaatto.
ALPO. Eivätkö siitä nuoret pidäne huolta? Minä en ole sopiva mies niissä asioissa —.
VILHO. Se suuri pyhyyskö painaa, vai murheet ja huolet niin nuorella ijällä jo?