Tuuterkaivenius (ärjyen, kätkee peilin pois näkyvistä). Mitenkä! mitä se on; mitä minä saan kuulla! pitääkö minun teidät naida ja taittaa niskani nurin!
Rouva. Mistä te, herra prohvessori, tuommoisia hirmuisia sanoja olette suuhunne saaneet? (itsekseen). Mistä hän voipi tietää — (kovasti). Ne olivat kovin kovia sanoja niin vanhalle ja nöyrälle palvelijalle kuin minulle. Minä olen ollut varsin kuin äiti tässä talossa.
Tuuterkaivenius (kuiskaa syrjään). Itsellä pahulaisella olkoon tuommoinen äiti! (kovasti). Sanotteko te olevanne rehellinen?
Rouva (itku-lempeällä äänellä). Hän kysyy minulta, olenko niinä rehellinen!
Tuuterkaivenius (sopauttaa syrjään). Tänne peili! (asettaa peilin hänen eteensä). Oletteko te rehellinen?
Rouva (vilkkaasti). Suuri syntihän se olisi olla rehellinen tuommoista vanhaa narria kohtaan, kuin teitä. Viikkorahoista panen minä vuosittain 600 markkaa omaan taskuuni; ja pait' sitä elätän teidän varoillanne 12 sisarteni lasta. Vanhimmalle niistä ostin äskettäin teidän rahoillanne hevoisen ja nuorimmalle veivi-veneen, joka rupee Jyrängössä kahvilystäilijöitä kulettamaan.
Tuuterkaivenius (pitää yhä peiliä hänen edessänsä). Niin vainen; hedelmät minun tieteellisistä tutkinnoistani on yksi hevoinen ja veivivene! jatkakaa! jatkakaa!
Rouva. Joka sunnuntain puoliseksi lähetän minä ison köntyn häränpaistia ja muita herkkuja maalle, kerettiläis-papille.
Tuuterkaivenius (entistä mukaan). Niin vainen, te mielitte tulla autuaaksi minun kustannuksellani, minun härkäpaistillani ja minun herkuillani! enemmän! enemmän!
Rouva. Se on aivan suurin huvitukseni narrata teitä, padan-jalat, joita en enää tarvinnut kyökissä, ja yhden kipsi-pään, joka on seissut kammarissani, viskasin eilen tuonne kuoppaan ja nyt luulette te, vanha hullu, että tuo romu on enemmän kuin tuhannen vuoden vanha. Sitä on oikea hupsutus tuota prohvessoria!