(Ukkonen iskee alas. Tuuterkaivenius vaipuu maahan kellelleen.
Esirippu putoaa).
Toinen näytös.
Jyrängön kaupungissa 1968. Entisen Toropovan puodin tienoilla, mutta vasemmalla puolella kauppapuodin sialle on kohonnut suuri summatoin tehdas, mikä höyryllä käypi, korkeat höyry-torvet katolla; samalla puolella, vaan yli kadun, on Toropovan kukkatarha vielä entisellään, ja kukka-tarhan takana perässä on Jyränkö-joki. Oikealla puolella on komeita kartanoita, joiden huoneet paistavat kaikki kullalle. Joelle kulkeva risti-katu eroittaa oikean-puoliset kartanot vasen-puolisesta tehtaasta ja tarhasta. (Esirippu nousee ylös ja soitanto käypi somasti, jota kestää edelleen, kunnes puhe alkaa).
Ensimäinen kohtaus.
Tuuterkaivenius (maaten kadulla) ja Totuus.
Totuus (seisten Tuuterkaiveniuksen vieressä ja kosketellen häntä).
Ylös tuosta nouse jo, —
Päivä korkealla paistaa!
Tuuterkaivenius (unen horroksissa, hieroo silmiänsä). Niin tosiaan — hyvää huomenta! missäs on mun kahvini? pistäppäs minulle piippuun ja tuo mulle Virallinen Lehti; — en tiedä miten piika lienee vuoteeni pehmustellutkin; vaan niin kovalla tilalla en vielä milloinkaan ennen ole maannut… (katselee ympärillensä). Mutta missäs kummalla minä nyt olen, — keskellä katuahan minä makaan! (hypähtää ylös). Onko tämä unen näköä, vai olenko minä hulluna! (huutaa). Rouva Noukkanen, Nenäpiuvi! Ilma! Ilma, hyvä lapseni! (huomaa Totuuden). Totuuden Jumalatar! — Ah! nyt minä muistan, että eilen… että eilen…
Totuus.
Eilen? — no, sano minulle,
Kuinka vanha oot sä nyt?