Edelliset. Louhetar.
Louhetar (tullen kiivaasti sisään, rummutta). Aseihin! sähkölennättimellä on tullut sanoma nyt juuri, että 500,000 koirankuonolaista on viisi minuuttia sitte pyrähtänyt lentoon Tonajoen varrelta ja että ne nyt lentävät kohti meidän rantoja. He lentävät siivillä, mitkä ovat ihan uudimpaa keksintöä, — ja voivat siis olla täällä vielä ennen iltaa. Kaikki naiset seisovat jo asehissa, varustettuina meidän äsken keksimillä sähkö-pyssyillä, jotka ampuvat tuhat laukausta minuutissa; ja myöskin miehet pitää saada aseihin. Matami Hoilander, joka on komentajana Taavetin kaupungissa, pyytää lisäväkeä (huomaa Marjatan). Marjatta! te täällä, minun kotini vaiheilla!
Marjatta. Millä oikeudella kysytte te sitä minulta?
Louhetar. Te väijytte minun miestäni joka paikassa missä hän kävelee, tanssiloissa kievutte te hänen ympärillänsä yhtenään; te laulelette sulo-lauluja hänen sänky-kammarinsa ikkunan takana; te lähetitte hänelle näinä päivinäkin silkkisen nenäliinan ja naulan sokeri-ryyniä; te turmelette huoneellisen rauhan, (vetää miekkansa tupesta). Mutta minun miekkani on opettava teitä kunnioittamaan miehen viattomuutta ja uskollisuutta.
Marjatta (vetää kanssa miekkansa). Niinkuin tahdotte, minä olen valmis! se onkin tismallensa jo kaksikymmenes kaksintaistelu minulle tämä, mitä nyt on miekallani (he hosuvat keskenänsä).
Tuuterkaivenius (juoksee väliin ja eroittaa heidät). Armolliset naiseni! Eikös se nyt saattaisi käydä laatuun kynsillä, tämä tepastaminen teidän välillänne, kynsillä miekkojen asemesta… se olisi paljo viattomampaa se…
Louhetar. Se ei sovi miehelle, sekautua meidän vakaisiin leikkilöihin (Marjatalle). Me tapaamme toistamme Lusin kankaalla.
Marjatta. Minä seuraan teitä.
Tuuterkaivenius (koettelee pysytellä Marjattaa asemillaan). Viipykää kaiken mokomin. Viipykää silmänräpäysaikaa! te sanoitte, että Tuuterkaiveniuksen nimi —
Marjatta. Minun miekkani janoo verta! heti kurittamaan tuota varovaista vaimoa, ja sitte vihollisia vastaan, Porvariston kepeän hevois-väen esilinjassa (menee).